Suomussalmen kyläkoulut
Etusivu      Kyläkoulut esittelyssä
KYLÄKOULUT ESITTELYSSÄ
 
 
Suomussalmella oli toiminnassa ennen oppivelvollisuuslakia kaikkiaan kuusi kansakoulua: Ruhtina (1894), Kuivajärvi (1894), Kirkonkylä (1897), Rimpilä (1900) ja Kianta (1911). Kansakoulutoimi kuitenkin laajeni voimakkaasti 1920- ja 1930-luvulla, erityisesti vuosi 1923 on ollut Suomussalmen koulujen synnylle merkittävä, minkä jälkeen perustettiin 1920-luvun loppuun mennessä 11 kansakoulua eri puolille laajaa pitäjää.  
 
Tarkastelen hieman tarkemmin Suomussalmen kyläkoulujen kehittymistä 1920-luvulta lähtien. Syynä siihen on oppivelvollisuuslaki (1921)  ja siihen liittyvä merkittävä kyläkoulujen kehittyminen Suomussalmella. En siis käy läpi ennen oppivelvollisuuslakia olleita kansakouluja, joita olivat alussa mainitut kuusi koulua. Tarkastelussa on käytetty apuna Lippo Vesterin Pirttikoulusta luokattomaan lukioon -kirjaa. 
 
Oppivelvollisuuslaki säädettiin 1921 ja se merkitsi uusien koulujen perustamista myös Suomussalmelle. Pyrittiin siihen, että kohtuuttoman pitkistä koulumatkoista päästäisiin eroon. Kun koulu perustettiin, yleensä sen yhteyteen tuli myös asuntola. Tiloja ei voitu ottaa käyttöön pelkästään johtokunnan päätöksellä, vaan myös käyttöönottolupa oli anottava, ja samalla selvitettiin myös tilojen soveltuvuus asuntolatoimintaan. Merkittävää on, että vaikka valtiovalta tuki Suomussalmen kuntaa tuntuvin avustuksin, suurin osa kunnan kouluista toimi vuokrahuoneissa. Tällä koettiin olevan merkittäviä säästöjä, sillä koulujen yhteyteen olisi pitänyt rakentaa automaattisesti myös toimivat oppilasasuntolat.
 
Asuntolanhoitajiksi pyrittiin saamaan päteviä henkilöitä, mutta näin ei aina käynyt. Asuntola tarjosi vahvan tuen koulun opetus- ja kasvatustoiminnalle. Siellä opittiin puutarhanhoitoa, vaatehuoltoa ja ruuanvalmistusta. Asuntolassa olevat jaettiin kolmeen maksuluokkaan: täydellinen, osittainen tai korvausta ei peritty lainkaan. Koulutoimi valvoi tiukasta asuntolatoimintaa ja oppilaiden turvallisuus pyrittiin takaamaan. Koulumatkat olivat pitkiä ja taipaleet selkosiin tiettömiä. Vakavin sattui Piispajärvellä tammikuussa 1928, jolloin kaksi asuntolan oppilasta eksyi selkoseen kotimatkalla. Tämän jälkeen kouluvaliokunta päätti, ettei lapsia saa päästää kotiin ilman saattajaa. Vuonna 1929 kunnassa oli 16 oppilasasuntolaa ja kunnan 851 oppilaasta asuntolaan majoitettiin 311 oppilasta.
 
Kouluruokailusta voi mainita sen verran, että se pyrittiin aloittamaan heti koulun perustamisen yhteydessä, mutta näin ei aina onnistuttu tekemään. Oppilaiden oli varauduttava tuomaan mukanaan omat eväät. Vuonna 1943 säädettiin kouluateria maksuttomaksi ja vuonna 1953 kouluhallitus antoi seikkaperäiset ohjeet kouluaterioiden ravintosisällöstä, aterioiden suunnittelusta, taloudellisuudesta ja hygieniasta. Kouluruokailu katsottiin opetustilanteeksi, jota opettajan tulee johtaa ja valvoa.
 
Kouluterveydenhuoltoon ei kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota, mutta epidemiat saivat viranomaiset liikkeelle. Alkuvuosien sairauksia olivat mm. syyhy, rokot, tuberkuloosi. Myös vaarallista espanjantautia esiintyi ja kun kotien hygieniatasokin oli varsin kehno, olivat syöpäläiset varsin tuttu näky. Todellinen käänne terveydenhuollossa koettiin 1970-luvulle tultaessa, jolloin järjestettiin terveyskeskuksen järjestämiä erilaisia seulontatutkimuksia. Terveydenhoitajat käyttivät viikottain keskimäärin 114 tuntia ja terveysvalistusta annettiin suuhygieniaa myöten. Kunnan koululaisten terveydenhuolto oli nyt saatettu alkuaikojen vaatimattomasta tilanteesta ja sodan jälkeisestä olosuhteista kiitettävälle tasolle. 
 
Kansakoulut olivat ja ovat edelleen osa kunnan hallintojärjestelmää. Kuntakokous vastasi ylimmästä päätäntävallasta ja se valitsi jäsenet johtokuntiin. Johtokunnat saivat kuitenkin toimia melko itsenäisesti ja sen kautta ohjautui myös koulujen taloudellinen toiminta. Hallinnon kehittyessä kuntakokoukset muuttuivat kunnanvaltuustoiksi. Peruskoulujärjestelmään siirryttäessä 1973 tuli koulutoimenjohtajanvirka ja hallintoa varten perustettiin koululautakunta. Vuonna 1991 koululautakunta muuttui koulutuslautakunnaksi.
 
 
 
 
 
SUOMUSSALMEN PAKOLAISKOULU
 
 
Aloitan Suomussalmella olevien koulujen tarkastelun Suomussalmella vuosina 1922-1923 toimineesta pakolaiskoulusta, jonka oppilaat koostuivat rajan takaa tulleista Vienan Karjalan pakolaisten lapsista. Reijo Heikkinen on maininnut väitöskirjassaan Suomussalmella olleen syksyllä 1922 yhteensä 138 pakolaista, joista lapsia oli 62 ja heistä kouluikäisiä 24.  
 
Suomussalmen pakolaiskoulu aloitti työnsä 25.9.1922 ja koulun johtajana toimi Niilo Reinikainen, joka oli muutenkin merkittävä mies suomussalmelaisessa kouluhistoriassa. Apuopettajana oli Anni Reinikainen, jonka tilalle tuli seuraavana keväänä M. Fadjukoff. Kouluun saapui 24 oppilasta, jotka olivat kotoisin Kontokista, Vuokkiniemestä ja Pistojärveltä. Pakolaiskoulu toimi vuonna 1894 valmistuneessa Kirkonkylän koulussa.
 
Suomussalmella olevien pakolaislasten lukumäärä oli niin suuri, että voitiin perustaa oma koulu ja oppilasasuntola. Vähitellen pakolaisvirta alkoi hiipua ja vuoteen 1925 mennessä osa pakolaisista oli palannut takaisin, mutta osa heistä alkoi juurtua paikkakuntaan. Tänne juurtuneet sulautuivat valtaväestöön ja samalla he antoivat sille oman kulttuurilisänsä.
 
 
 
 
 
 
LAAJAN KANSAKOULU
 
 
Laajan kansakoulu perustettiin vuonna 1923 ja se vastasi Pesiön ja Laajan välisen alueen kansakoulupalvelujen jakamisesta. Se tunnettiin Pesiön kouluna vuoteen 1938 saakka (Pesiölle oma koulu), jolloin sitä alettiin kutsua Laajan kouluksi. Oppilas-asuntola saatiin jollakin tavalla toimimaan 1925-26, jolloin sitä ennen pitkämatkalaiset olivat sijoitettu yksityiseen hoitoon. Ensimmäinen opettaja (1923) oli Iida Maria Rauhala Himangalta ja vuonna 1925 opettajaksi valittiin Aleksi Väisänen. Yläkouluun tuli tuona vuonna 25 oppilasta ja jatkokoulua pidettiin 11 oppilaalle. Oppilasasuntolassa oli majoitettuna 15-27 oppilasta, mukaanlukien kelirikkoaikana majoitetut pitkämatkalaiset.
 
Laajan koulutalo valmistui vuoden 1930 syksynä. Sitä ennen oli kansakouluntarkastaja Väinö Walovirta v. 1927 vieraillut Veerus Hiltusen vuonna 1925 koulun käyttöön vuokratussa pirtissä. Tuolloin nähtiin opetustilojen rakentaminen tarpeelliseksi. Uuden koulutalon rakentumisen myötä tuli käyttöön kaksi avaraa luokkaa ja kahden opettajan asunnoista oli huolehdittu. Uuteen kouluun kirjattiin 78 oppilasta ja oppilasasuntola oli suunniteltu 40 oppilaalle.
 
1930-luvun lopulla lähestyvän ratatyömaan vaikutukset näkyivät Laajan koulussa. Radantekijöiden joukossa oli lapsiperheitä eri puolilta Suomea. Tämä näkyi oppilasmäärän kasvuna. Marraskuussa 1939 koulunkäynti keskeytettiin sodan takia, mutta vuodet 1940-1941 menivät kutakuinkin normaalisti, vaikkakin jouduttiin turvautumaan vuorolukuun. Oppikursseja oli pakko supistaa ja pääpaino pantiin lukemiseen, kirjoitukseen ja laskentoon. Vuoden 1942 syksyllä opettajia oli kaksi.
 
Vuonna 1943 koulu oli jälleen tupaten täynnä, sillä Saarivaaran 20 oppilasta siirrettiin Sanna Laineen johdolla Laajalle. Syynä oli raja-alueen partisaanivaara. Vuoden 1945 syksyllä koulunpito jälleen katkesi ja koulua pidettiin vain joulukuussa, syynä oli evakuointi. Vuonna 1948  oppilasmäärä kasvoi rajusti, jolloin oppilaita oli 108 ja asuntolaankin majoitettiin parhaimmillaan 76 oppilasta. Se oli suunniteltu alun perin 40 oppilasta varten. Opettajia koulussa oli kolme.
 
 Koko 1950-luvun oppilasmäärä pysyi suurena ja alle 50 oppilaan se painui vasta 1960-luvun lopulla. Peruskouluun tultaessa oppilaita oli 34. Koulukyytien yleistyminen vei oppilaat asuntolasta ja asuntola sulki ovensa vuonna 1962. Oppilasmäärän pysyvästi alentuessa koulukin lakkautettiin vuonna 1980. Viimeisimpiä opettajia, Uolevi Eskelinen, siirtyi Ämmänsaaren puolelle 1970-luvun puolessa välissä.
 
 
 
 
 
 
 
PYYKKÖLÄN KANSAKOULU
 
 
Kerälässä koulutyö aloitettiin Risto Pyykkösen talossa 20.9.1925. Koulun käyttöön vuokrattiin tilava pirtti, kaksi kamaria, kolmiosastoinen ulkohuone, aitta ja halkoliiteri. Ensimmäinen opettaja oli väliaikaisesti virkaa hoitava kiertokoulunopettaja Kaarlo Haapamäki Alavuokin kylästä. Lukuvuosi 1923-24 toimittiin alakansakouluna ja oppilaita tuli 22. Oppilaat jaettiin kahteen vuosiluokkaan ja heidän ikäeronsa oli enimmillään kuusi vuotta.
 
Oppilasmäärä kasvoi tasaisesti ja vuonna 1928 alakoulussa oli 14 oppilasta ja yläkoulussa 39. Oppilasasuntolassa sai 15-20 lasta täyden ylläpidon. Uuteen koulurakennukseen oli tarvetta ja sellaiseen päästiinkin muuttamaan syksyllä 1932, jolloin oppilaita kirjtattiin tuolloin olevan 67. Se toimi kuitenkin yksiopettajaisena vuoteen 1935 saakka, jolloin opetus pääsi toteutumaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Oma asuntolan puuttuminen vaikeutti jonkin verran koulun toimintaa, mutta ei haitalle asti ja kun sodan tuhoiltakin vältyttiin, niin tilanne ei näyttänytkään hirveän huonolta.
 
Vuonna 1957 Kati ja Jukka Perälä tulivat opettajaksi alati kasvavaan kouluun. Heidän aikanaan olemassaolevat puutteet kartoitettiin ja koulutyötä haittaavat epäkohdat selvitettiin. Epäkohtia olivat koulun ahtaus, veistotunnit pidettiin kilometrin päässä. Luokan vetoisuudella oli jopa terveydellisiä haittoja. Tarpeellinen lisärakennus saatiin tehtyä ja koulu korjattiin tuona vuonna.
 
Kehitys Pyykkölässä kävi samaa uraa kuin yleensäkin Suomussalmen pienissä kouluissa ja se näkyi oppilasmäärän alenemisena. Tultaessa 1990-luvulle, oppilaita oli 18 ja pian määrä putosi yhteentoista. Kylä kävi sitkeästi taistelua perinteikkään koulun puolesta, mutta koulu päätettiin lakkauttaa vuonna 1995. Oppilaat jaettiin Sakaran ja Jumaliskylän kouluihin. 
 
 
                                                                                                                                        
                                                                                                                                                                                                                   
PIISPAJÄRVEN KANSAKOULU                                                                                                 Piispajärven koulu                         
                                                                                                               
 
Piispajärven kansakoulun toiminta alkoi samanaikaisesti kuin Laajan ja Kerälän koulujen toiminta, eli vuonna 1923. Koulutilat vuokrattiin Janne Luukkoselta Alassalmesta ja opettajaksi valittiin kiertokoulunopettaja Kaisa Lyydia Juntunen Ruhtinansalmelta. Pienten lasten valmistava koulu alkoi 28.8.1923, jolloin alakoulun kuukauden mittaiselle ensijaksolle ilmoittautui 14 oppilasta ja 1.10 alkavaan yläkouluun oppilaita saapui 17. Alkuvuodet selvittiin ilman keittolaa ja oppilasasuntolaa. Vuonna 1925 vuokrattiin Janne Luukkoselta tilat myös näille toiminnoille.
 
Vuonna 1928 oppivelvollisuus määrättiin toteutumaan viiden kilometrin säteellä koulusta. Tämä tiesi oppilasmäärän kasvua sekä majoituspainetta asuntolaan. Koulua kävi 51 oppilasta, joista asuntolaan majoitettiin 21. Asuntolan toimintaa ohjaava normisto oli puutteellinen, käytännöllisesti katsoen olematonta. Eräs tapauskin johti siihen, ettei lapsia saanut kunnanhallituksen määräyksestä laskea viikonloppuisin koteihinsa ilman saattajaa. Edeltäneessä tapauksessa kaksi koululaista olivat eksyneet kotimatkallaan ja yöpyneet talvisessa metsässä.
 
Piispajärvelle saatiin oma koulutalo vuonna 1930 ja se oli ollut upea ilmestys. Korkea kivijalka, suuret ikkunat ja hirsiset seinät ihmetyttivät. Asuntolassa oli viisi majoitushuonetta. Vuonna 1931 opettajaksi tuli Siiri Kinnunen ja koulussa oli 83 oppilasta, joista asuntolaan heistä oli majoitettuna 62. Noina vuosina koulun toimintaa värittivät erilaiset riidat, joissa arvosteltiin mm. opetuksen määrää ja laatua. Koulu sai toimia kuitenkin rauhassa joulukuuhun 1939 saakka, jolloin se joutui talvisodassa kranaattikeskityksen kohteeksi. Koulu paloi, mutta asuntola jäi ja se koitui pelastukseksi koulua aloittaessa.
 
Sotavuodet verottivat jonkin verran koulunkäyntiä ja varsinaiseen koulunpitoon päästiin vuoden 1945 keväällä, silti miinoitteet ja räjähteet muodostivat vielä todellisen vaaran. Vuonna 1951 päästiin aloittamaan uuden koulun rakennustyöt, ja uusi kivikoulu valmistui vuonna 1953. Se tarjosi esimerkilliset tilat niin koululle kuin kylän virkeälle kulttuuritoiminnalle. Siiri Luukkosen (Kinnunen) opettajantyö kesti vuoteen 1971 saakka.
 
Vuodesta 1973 lukien on oppilasmäärä laskenut vähitellen, niin että vuonna 1973 oppilaita oli yli viidenkymmenen, vuonna 1980 oppilaita oli 30 ja 1990-luvulle tultaessa 19 oppilasta. Koulu on edelleen toiminnassa ja siellä on nykyisin kaksi opettajaa. 
 
 
 
 
 
 
NÄLJÄNGÄN KOLME KOULUA
 
 
Leinolan kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1925 ja asukkaita oli tuona vuonna kylässä 743, ja määrä kasvoi 1960-luvulle saakka. Koulu toimi supistettuna ja sen ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Erkki Elovaara. Lauri Räisäseltä oli vuokrattu pirtti luokkahuoneeksi. Seuraavana lukuvuonna oppilasmäärä oli 44, jolloin saatiin asuntolatoimintakin alkamaan. Se oli välttämätön edellytys erityisesti Nivan ja Polvelan suunnasta tulevien oppilaiden koulunkäynnille. Asuntolaan tulijoita oli kolmisenkymmentä ja ne sijoitettiin Lauri Räisäseltä vuokrattuun kahteen huoneeseen.
 
Leinola sai oman koulutalonsa vuonna 1932, jolloin perustettiin myös alakoulunopettajan virka. Oppilasmäärä oli kasvussa, alakoulussa oli 21 oppilasta ja yläkoulussa 54 oppilasta, joten tilat kävivät riittämättömäksi. Alakoulua pidettiin veistosalissa. Koulu paloi pommituksessa 29.2 1940, kuitenkin koulutyö oli jo keskeytetty joulukuun 3. 1939 lähtien. Koulua jatkettiin asuntolatiloissa. Syksyllä 1945 päästiin muuttamaan Kainuun Osuusliikkeen omistamaan Leinosenvaaran kiinteistöön. Koulu toimi supistettuna, eikä tiloja olisi löytynytkään toista opetusryhmää varten. Oppilaita oli 57.
 
Uusi koulu valmistui vuonna 1949, ja samalla perustettiin toinen opettajanvirka. Tilat eivät olleet ehtineet täydellisesti valmiiksi, joten opetusta jouduttiin toteuttamaan jonkin aikaa luonnon helmassa. Vuonna 1950 ongelmia aiheutui koulusta poisjäämisistä. Toistakymmentä oppilasta protestoi koulumatkoista ja asuntolamajoitukseen liittyvistä ongelmista. Raja-alueella haluttiin lyhyempiä koulumatkoja, vapaata asuntolaan pääsyä ja ilmaista majoitusta. Johtokunta sai asiat kuntoon sitkeästi neuvotellen. Oppilasmäärä oli 1950-luvulla edelleen kasvussa, parhaimpina aikoina se oli jatkokoululaisineen 95.
 
Lähestyttäessä 1960-lukua tilanne alkoi muuttua. Koulukuljetukset olivat siinä yhtenä tärkeimpänä tekijänä ja v. 1962 oppilasasuntola lakkautettiin tarpeettomana. Samanaikaisesti oppilasmäärä alkoi vähetä, 1950-luvun huippulukemista oli tultu vuonna 1972 68:an oppilaaseen. Vuonna 1995 oppilaita oli 33 ja opettajia oli kaksi.
 
 
 
Nivan (Polvelan) kansakoulu perustettiin vuonna 1927. Oppilaita oli alakoulussa 17 ja yläkoulussa 27. Koulutilat vuokrattiin Korkeaisen talosta Albin ja Riika Kyllöseltä. Käytettävissä oli luokkahuone, veistohuone, keittiö sekä kamari opettajaa varten. Saman tien pystytettiin oppilaskoti, joka vuokrattiin viiden vuoden sopimuksella Janne ja Elsa Toloselta.
 
                                                                  
                                                                                                                     
                                                                         Nivan nykyinen koulu (valmistunut 2008)                     Nivan entinen v. 1954 valmistunut koulu
 
 
Piirijakotarkistuksessa oli Polvelaan ehdotettu omaa koulupiiriä jo 1926, mutta vasta vuonna 1954 saatiin monen mutkan kautta valmiiksi rakennettua asianmukaiset tilat asuntoloineen. Oppilaita oli tuolloin lähes 80, joista asuntolaan sijoitettiin nelisenkymmentä pitkänmatkalaista. Koulussa oli kolme opettajaa.
 
Vuoden 1962 jälkeen oppilasmäärä (61) alkoi vähitellen laskea. Kuljetukset pienensivät asuntolan tarvetta ja vuonna 1963 asuntola todettiin tarpeettomaksi. Vuoden 1972 peruskouluun siirryttiin kolmen opettajan ja 61 oppilaan voimin. Vuonna 1980 oppilaita oli 52 ja kymmenen vuotta myöhemmin heitä oli 26 oppilasta ja vuonna 1995 18 oppilasta.
 
 
 
Kurkikylän kansakoulu perustettiin Kalle Manniselta kahdeksi vuodeksi vuokrattuihin tiloihin vuonna 1945. Kouluun tuli 17 oppilasta ja kouluikäisiä piirissä oli 33. Sotalapsia oli Ruotsista seitsemän, kolme oppilasta tuli Puolangalta ja yksi Taivalkoskelta. Koulu pääsi alkamaan vasta lokakuussa ja Matti Honkanen oli ensimmäinen opettaja. Kurkikylän sijainti ei houkutellut juurikaan ketään opettajaksi sinne. Ne, jotka siellä opettivat, eivät viihtyneet pitkään. Kurkikylä sai oman koulutalonsa vuonna 1957, mutta se joutui kokemaan melko pian kovia. Kurkikylän kansakoulu lakkautettiin vuonna 1968 oppilasmäärän vähäisyyden vuoksi.  
 
 
 
 
 
 
HYRYN (KONTTILAN) KANSAKOULU
 
 
Saarivaaran alueen ensimmäinen kansakoulu perustettiin Konttilaan vuonna 1926. Konttilan koulu esiintyy pöytäkirjoissa viimeisen kerran 13.1 1955, jolloin alkaa Hyryn koulun historia. Konttilan koulu toimi Juhani Huotarin pirtissä ja oppilaita oli vuonna 1929 alakoulussa 13, yläkoulussa 24 ja jatkoluokalla 19 oppilasta. Yksi opettaja (Sanna Laine) hoiti 56 lapsen opetuksen. Asuntolaan majoitettiin 16 ja yksityisiin koteihin  seitsemän lasta.
 
Omaa koulutaloa oltiin vailla Konttilassa jo ennen sotia, mutta sitä ei saatu tehtyä ja sotakin katkaisi asian valmistelun. Sotien jälkeen siirryttiin takaisin vuokratiloihin ja Konttilan koului siirtyi Hyryyn vuonna 1953. Vuokrasopimus tehtiin Matti Tolosen kanssa, jolloin käyttöön saatiin pirtti ja kolme huonetta.
 
Hyrylle saatiin oma koulutontti 1959 ja siihen valmistui koulu vuonna 1963, ja vielä vuonna 1970 oppilaita riitti kahdelle opettajalle. Kehityssuunta oppilasmäärässä oli kuitenkin aleneva, koulu muuttui yksiopettajaiseksi ja vuonna 1985 koulun ovet suljettiin.
 
 
 
 
 
 
SAARIVAARAN KANSAKOULU
 
 
Saarivaaran koulun osalta ensimmäiset arkistotiedot löytyvät 2.4. 1943. Opettajana oli Sanna Laine ja oppilaita oli aluksi kymmenen. Vuoden 1943 syyslukukautta ehdittiin pitää vain kaksi viikkoa ennen joulua, syynä oli muun muassa partisaanivaara. Oppilaat siirtyivät tuolloin Laajan koululle. Vuonna 1944 kevätlukukaudella koulua käytiin jo 35 oppilaan voimin ja syyslukukausi oltiin evakossa. Keväällä 1946 koulu oli jälleen tuuliajolla, kun ei ollut tiloja käytettävänä. Koulu sai kuitenkin myöhemmin tuona vuonna käyttöönsä venäläisten rakentaman hirsiparakin.
 
Vuonna 1948 oppilasmäärä kipusi 44:ään ja tarvetta oli uusiin koulutiloihin. Uuteen kouluun päästiin 13.1 1949 ja se oli mieluisa asia koulun 37 oppilaalle sekä opettajalle. Koulua kehitettiin ja 1950-luvun lopulla oppilaita oli lähes sata, tarvittiin kolmas opettaja. Pinnan alla kuitenkin kyti, luottamuspula vanhempien ja opettajien välillä puhkesi ilmiriidaksi 1960-luvun lopulla. Oppilasmäärä kääntyi laskuun riidoista huolimatta ja asuntola lakkautettiin vuonna 1967. Oppilaita vuonna 1995 oli seitsemäntoista ja opettajia oli kaksi.  
 
 
 
 
 
 
ALAJÄRVEN KANSAKOULU                                                                                                      
                                                                                                                                                                                                                    Alajärven koulu
 
Alajärven kansakoulu perustettiin vuonna 1928 ja luokkahuone sijoitettiin Kannakselle Antti Manniselta vuokrattuun taloon. Koulun alkaessa lapsia ilmoittautui alakouluun 32 oppilasta ja yläkouluun 24 oppilasta. Asuntolan oppilasluettelot alkavat vuodesta 1932. Sen mukaan majoitettuja on ollut 26 oppilasta. Oppilasmäärät kasvoivat ja tarve uusiin koulutiloihin kyti koko ajan. Syksyllä 1931 koulussa oli 56 oppilasta, eikä kaikki mahtuneet sisään ja yli-ikäisiä poistettiin koulusta. Toukokuussa 1939  vuokrattiin Kalle Vesteriseltä huoneet alakoulua varten. Alakoulu oli yhteinen Pesiön kanssa ja koulu alkoi syksyllä Pesiöllä ja siirtyi keväällä Alajärvelle.
 
Sotien jälkeen koulu pääsi alkamaa vasta vuoden 1945 tammikuussa. Oli hankittava viran- ja toimenhaltijat ja Jaakko Manniselta vuokrattiin pirtti asuntolaksi. Koulu pääsi oman katon alle vuonna 1951. Kunnanvaltuusto oli tehnyt päätöksen rakentamisesta jo vuonna 1945. Hanke siirtyi kuitenkin materiaalipulan vuoksi ja moderni koulutalo asuntoloineen valmistui 29.10 1951. Oppilaita oli 70:n paikkeilla ja kolmas opettajanvirka kävi tarpeelliseksi.
 
Uuden koulutalon valmistuminen merkitsi Jaappaanniemen pirttikoulun lakkaamista. Vuonna 1960 sen oppilaat siirtyivät Alajärven kouluun. Enimmillään koulun oppilasmäärä kohosi 93:een. Asuntola majoitti 40 oppilasta. Lisääntyvät koulukuljetukset pienensivät ajan mittaan asuntolatarvetta. Oppilasasuntola lakkautettiin vuonna 1966 ja koulun oppilasmääräkin oli pudonnut tuolloin 53:een. Vuonna 1969 oppilaita oli 29 ja koulu muuttui kaksiopettajaiseksi. Tultaessa 1990-luvulle oli oppilasmäärä pysynyt samana eli 29 ja opettajia oli kaksi.  
 
 
 
 
 
 
 
MYLLYLAHDEN (RÖNNYNNIEMEN) KANSAKOULU
 
 
Rönnynniemen kansakoulu perustettiin 1928 Kiannankylän eteläosien koulutarpeita palvelemaan. Koulutilat vuokrattiin Röntylän talosta Isto ja Kalle Juntuselta. Asuntolatilat saatiin Yli-Röntylän talosta, vuokraajina olivat Iisakki ja Tuomas Manninen. Täällä asuntolaa pidettiin omien tilojen valmistumiseen saakka. Kouluun tuli 25 oppilasta ja asuntolaan majoitettiin 23 oppilasta. Lukuvuonna 1929-1930 oppilaita oli 38, heistä puolet kuului alakouluun. Suuntaus oppilasmäärässä alkoi osoitta tarvetta uusille koulutiloille.
 
Uutta koulua varten ostettiin tontti Lauri Juntuselta Myllylahdesta. Myllylahden koulu -nimeä käytettiin virallisesti ensimmäisen kerran 15.1.1939 ja koulu toimi yksiopettajaisena oppilaita ollen 69. Sota keskeytti koulun rakentamisen ja hanketta hidasti myös materiaalipula. Myllylahden uusi koulurakennus valmistui vuonna 1947. Siinä oli tilat kahdelle opettajalle sekä asuntolatoiminnalle. Oppilaita uuteen kouluun tuli 63.
 
Asuntolaan oli tungosta 1950 -luvulla, sinne majoitettujen määrä nousi yli 40:n. Painetta kohdistui myös kirkonkylän puolelta ja Kuuselasta. Uusi asuntola houkutteli oppilaita muistakin piireistä. Kuljetusyhteyksien luominen ja kehittyminen tekivät oppilasasuntolasta tarpeettoman vuonna 1968. Koulurakennus korjattiin vuonna 1972, jolloin ajateltiin oppilaskannan säilyvän vahvana. Kuitenkin vuonna 1980 oppilaita oli enää 26 ja kymmentä vuotta myöhemmin vain 12 oppilasta. Koulu sulki ovensa 1992 ja viimeisinä opettajina toimivat Kaarlo Kallunki ja Sanelma Tauriainen.
 
 
 
 
 
 
SELKOSKYLÄN KANSAKOULU
 
 
Selkoskylään perustettiin kansakoulu vuonna 1928. Talollinen Olli Kemppainen Paukuttajasta vuokrasi koululle luokkahuoneen, kamarin opettajan asunnoksi, veistohuoneen ja tarpeelliset ulkorakennukset. Opettajaksi valittiin Siiri Kinnunen ja oppilaita tuolloin oli 24. Asuntolassa oli neljä huonetta ja sinne majoitettiin 17 lasta. Valtuusto päätti lakkauttaa asuntolan 1931. Katsottiin, että Selkoskylän koulun majoitusta tarvitsevat oppilaat tulee majoittaa Piispajärven vastavalmistuneeseen oppilasasuntolaan. Maaherran päätös tuli vuonna 1936 ja siinä todettiin, ettei asuntolanpitoa Selkoskylässä katsottu kunnan velvollisuudeksi.
 
Opetus pysähtyi sodan vuoksi 1939, eikä sitä päästy jatkamaan kunnolla kuin vasta vuoden 1945 tammikuun lopulla. Lähtökohdat opetuksen jatkamiseen ei tuolloinkaan ollut hyvät; sota oli tuhonnut entiset koulurakennukset. Koulunpito siirtyi Taipaleen taloon ja tilat vuokrattiin Paavo Räisäseltä. Taipaleessa koulu toimi vuosina 1945-1947. Tulipalon jälkeen siirtyi Lesosenvaaraan. Oppilasmäärä kohosi noina aikoina lähelle 70:tä. Asuntolalle oli siis tarvetta ja Taipaleesta vuokrattiin siihen käyttöön tilat.
 
Tilaongelmat saivat ratkaisunsa vuonna 1952, jolloin oma koulutalo asuntoloineen valmistui. Koulua kävi 62 oppilasta ja opettajina toimivat Maija ja Arvo Raappana. Asuntola ehti toimia vain 11 vuotta, siihen vaikutti Hossa - Perangan tien ja Erkkolantien valmistumiset. Pitkämatkalaisia voitiin hoitaa kuljetuksilla. Vuoteen 1963 mennessä asuntola oli tehnyt tehtävänsä. Tiestön valmistumisen jälkeen kylä sai sähköt ja koulutkin pääsivät eroon öljylampuista vuonna 1968.
 
Peruskouluun siirryttäessä koulun oppilasmäärä oli 27 ja vuoteen 1980 mennessä oppilasmäärä oli laskenut viiteentoista. Koulu sulki ovensa 1985 ja Ritva ja Kalevi Mikkonen olivat koulun viimeiset opettajat.
 
 
 
 
 
PYHÄKYLÄN KANSAKOULU
 
 
Pyhäkylään koulu tuli vuonna 1929. Koulu pääsi alkamaan vasta lokakuussa ja opettajaksi tuli Heikki Wirolainen. Oppilaita tuli seuraavasti: yläkouluun 16 oppilasta ja valmistavaan kouluun 10. Oppivelvollisuusikäisiä piiristä löytyi 61. Koulutilat vuokrattiin Korvuon talosta Janne ja Manne Moilaselta ja vuokrasopimus uusittiin aina vuoteen 1950 saakka. Oppilasasuntolaa varten tilat vuokrattiin Herman Riekiltä ja hänen tilassa oppilasasuntola toimi vuoteen 1949 saakka. Tällöin koulun oppilasmäärä laski äkillisesti 20:een. Tämä johtui oppilaiden poisjäänneistä ja siirtymisistä muihin kouluihin. Tarkastaja kiinnitti asiaan huomion ja ilmoitti vuonna 1949, ettei asuntolatoimintaa voitu jatkaa.
 
Omaa koulutaloa ryhdyttiin suunnittelemaan 1930-luvun lopulla ja maaliskuun lopulla johtokunta hyväksyi rakennusmestari Alakokkaren laatimat piirustukset. Sota keskeytti vuonna 1938 aloitetun rakennussuunnittelun ja työhön päästiin käsiksi uudelleen vasta 1946 ja koulu valmistui vuonna 1950. Oppilaita tuli kouluun 35 ja asuntolaa ei ollut. Koulun oppilasmäärä pysytteli pitkään 30:n ja 40:n välillä. Vuonna 1980 se kuitenkin tipahti 20:en. Kymmenen vuoden kuluttua oltiin viidessätoista ja vuonna 1994 sen vaiheikas elämä päättyi. Viimeisenä opettajana oli Heikki Majahalme, joka siirtyi opettamaan Ruhtinansalmelle.
 
 
 
 
 
 
 
 HAUKILAN (KUKKUMAN) KANSAKOULU                                                             
                                                                                                                                                                                    Haukilan koulu
                                                                                                                      
 
Suomussalmen itäosien kylien Haukilan, Puraksen ja Raatteen lapset tarvitsivat myös oman koulun. Heitä varten perustettiin Kukkuman koulupiiri vuonna 1932. Koulunpito aloitettiin Saukon talossa Raatteen tien varressa elokuun 30. päivänä 1932. Ensimmäisenä opettajana toimi Risto Airaksinen, joka oli kotoisin Pyhäjärven Parkkimosta.
 
Saukosta koulu siirtyi syksyllä 1934 Haukilaan Antti ja Hannes Materon tiloihin. Virallisena nimenä Haukilan koulu esiintyi ensi kerran vuonna 1941. Siihen saakka nimenä säilyi Kukkuman koulu, koulupiirin mukaan. Alakoulun aloitti Haukilassa 29 oppilasta ja yläkouluun kirjattiin oppilaita 30. Yhteensä kouluikäisiä piirin alueelta laskettiin löytyvän 97.
Tilaongelmien vuoksi koulua käytiin aamu- ja iltavuorossa ja oppilasmäärät vaihtelivat viikottain. Pitkät koulumatkat Puraksesta ja Raatteesta tuottivat monelle vaikeuksia.
 
Talvisota tuhosi Haukilan koulun tilat ja koulutyöt aloitettiin omien tilojen puuttuessa Näätälän koulussa. Tammikuusta 1941 lähtien työskenneltiin Puraksen tien risteykseen pystytetyssä tilapäisparakissa. Oppilaita oli vuonna 1941 36 ja seuraavana vuonna määrä kasvoi 46:een. Syyslukukaudella 1944 sota keskeytti jälleen koulun toiminnat, saksalaiset polttivat kouluparakit, joten vuonna 1945 keväällä koulunkäynti aloitettiin Luttulassa. Seuraavana syksynä sijoituttiin Kokkovaaraan. Näissä tilapäisoloissa koulua käytiin seuraavat kaksi lukuvuotta, ja asuntolakin saatiin toimimaan. Oppilaita oli aluksi 39.
 
Haukilan oma koulutalo saatiin rakennettua Herman ja Lyyti Keräseltä ostetulle tontille 1947-48. Uuteen kouluun tuli 61 oppilasta, joista 37 majoitettiin asuntolaan. Koulu jatkoi tasaista kasvuaan 1950-luvulla ja kolmas opettajanvirka perustettiin vuonna 1960, jolloin koulu eli huippuaikojaan oppilasmäärän osalta. Laskusuunta alkoi kuitenkin näkyä, asuntolan toiminta lakkautettiin vuonna 1963 koulukuljetusten tehostuttua. 
 
Kolmas opettajanvirka jouduttiin lakkauttamaan vuonna 1986 ja Raatteen koulun toiminnan päättymisen myötä oppilaat siirtyivät Haukilan koululle 1992 alkaen. Tultaessa 1990-luvulle oppilaita oli 24 ja opettajana toimi Pentti Polvinen. Haukilan koulu lakkautetaan vuoden 2009 kevätlukukauden päätteeksi.
 
 
 
 
 
 
 
PARKKILAN KANSAKOULU
 
 
Parkkilan kansakoulu aloitti toimintansa 3.10 1933 ja tilat koulun toimintaan vuokrattiin Antti Timoselta. Opettajaksi valittiin Olavi Mustonen ja hän toimi koulussa neljä vuotta. Hänen jälkeensä opettajat vaihtuivat miltei vuosittain. Asuntola oli välttämätön ja erityisesti kelirikkoaikana tarve korostui. Ensimmäisenä kouluvuonna oppilaita oli 42 ja heistä 25 majoitettiin asuntolaan. 
 
Eräässä vaiheessa koulua kaavailtiin siirrettäväksi Vääkiöön. Talolliset eivät kuitenkaan koulua harmikseen halunneet. Niinpä koulun paikaksi muotoutui monen ehdotuksen jälkeen Parkkila. Vuonna 1949 saatiin hankituksi koulutontti, johon koulutalo valmistui 1.10 1952. Asuntolakin sai hyvät tilat. Oppilaita kouluun kertyi 49 ja asuntolaan heitä otettiin 28. Parkkilan kouluakin kohtasi tuttu kohtalo: asuntola lakkautettiin vuonna 1964 ja koulu sulki ovensa 1968. Oppilaita oli silloin 16 ja heidät siirrettiin Vääkiön ja Pesiön kouluihin.  
 
 
 
 
 
 
 
ETELÄISEN VUOKIN KOULUT                                                                                                        
 
 
Jumaliskylän koulu perustettiin vuonna 1935. Koulutilat vuokrattiin Salmivaarasta Niilo Heikkiseltä ja opettajaksi valittiin Artturi Pyykkönen Kerälän kylästä. Koulunpito alkoi elokuun 19. päivänä ja oppilaita oli kolmisenkymmentä. Asuntolaa tarvittiin ja se sijoitettiin Taitolaan. Lukuvuonna 1935-36 oppilaita oli jo 48 ja määrä oli kasvamassa lähivuosina. Tilannetta pohdittiin vuonna 1946, jolloin oppilasmäärä oli kivunnut 63:een. Erkki Heikkinen lahjoitti kahden hehtaarin tontin koulutaloa varten.                 
 
Asuntolarakennus valmistui vuonna 1949, mutta se jouduttiin ottamaan välittömästi koulukäyttöön. Varsinainen koulurakennus valmistui 1950-luvun alussa. Vuonna 1959 koulussa oli 146 oppilasta. Koulukuljetukset pääsivät alkamaan 1950-luvun alussa ja tiestön parantuessa myös Jumaliskylän asuntola suljettiin vuonna 1958.
 
Jumaliskylän koulun oppilasmäärä säilyi pitkään korkeana. Peruskouluun siirryttäessä oppilaita oli 69 ja opettajia kolme. Vielä vuonna 1974 oppilaita oli 81, mutta lukuvuonna 1984-85 oppilasmäärä oli pudonnut 37:ään. Vuonna 1995 oppilaita oli 28 ja opettajina toimi Lea Vainio ja Mirjami Kondelin.
 
Keskisen kansakoulu aloitti toimintansa sodan jälkeen vuonna 1945. Sitä ennen lapset olivat käyneet koulunsa joko Rimpilässä tai Jumaliskylässä. Koulumatkat koettiin kuitenkin kohtuuttomiksi ja oman koulutalon pystyttäminen kävi ajankohtaiseksi. Koulunpito aloitettiin Kalle Heikkiseltä vuokraamissa tiloissa ja asuntola toimi vuokralla Ilmari Heikkisen talossa.
 
Vuosi 1958 tiesi Keskisen koululle onnea. Oppilasmäärä oli 50 ja koulu sai toisen opettajanviran. Samalla päästiin muuttamaan omaan koulutaloon, ja näin päättyi 13 vuoden vuokralaistaival. Vuoden 1958 päivittäisten kuljetusten piirissä oli 37 lasta ja vielä 1960-luvun puolivälissä oppilasmäärä lähenteli viittäkymmentä. Vauhdilla se myös lakkasi ja se tapahtui vuonna 1973. Oppilaita oli silloin vielä alle kolmisenkymmentä ja heidät voitiin hoitaa naapurikouluun koulukyydeillä. 
 
 
Mäkelän kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1951 ja koulun perustaminen mahdollisti Vuokin Mäkelänrannan lapsille koulunkäymisen kotoa pitäen. Asuntola ei ollut tarpeen, eikä koulu koskaan suureksi kasvanutkaan. Tilat vuokrattiin Olavi Mäkeläiseltä Mäkelän talosta. Pätevää opettajaa oli vaikea löytää vaikka hakijoita oli jopa 20, enin osa epäpäteviä. Maija Kaikkonen oli koulun ensimmäisiä opettajia ja käsitöitä ohjasi Antti Kinnunen.
 
Oppilasmäärä laski 1950-luvun lopulla alle kymmenen. Mäkelän koulu perustettiin tasaamaan Vuokin ja Jumaliskylän oppilasmäärien huippuvuosia. Aika muuttui kuitenkin nopeasti ja Mäkelän koulu joutui lopettamaan toimintansa vuonna 1965 oppilaiden loppumisen vuoksi.
 
 
Tenhosensuon kansakoulu toimi vain viisi vuotta ja se sai oppilaansa Jumaliskylän ja Kerälän kansakoulupiirien raja-alueelta. Koulutilat vuokrattiin Lauri Materolta Lampela -nimisestä talosta. Aluksi koulu toimi yksiopettajaisena, mutta syksyllä 1957 perustettiin toinen opettajanvirka. Oppilaita oli 42 ja tuolloin se olikin suurimmillaan. Koulutaloakin kaavailtiin Hakokylän tienristeykseen, mutta sitä ei koskaan rakennettu. Päteviä opettajiakaan ei saatu kouluun.
 
Vuoden 1958 keväällä haluttiin saada tietää, olisiko mahdollista perustaa Tenhosensuon ja Rasinahon alueelle yhteinen koulu. Kahden koulun tarpeiksi oppilaita ei riittäisi. Koululautakunnan kokous hylkäsi ehdoitta ajatuksen yhteisestä koulupiiristä. Kantaa perustettiin huonoilla tieyhteyksillä, kelirikkokausilla ja ylipitkillä koulumatkoilla. Tenhosensuon koulun kohdalta päätös tehtiin 18.8.1958, jolloin koulun vuokrasopimus irtisanottiin.
 
 
Rasinahon koulu aloitti toimintansa vuonna 1954 ja opettajakokelas Aili Heikkinen oli sen ensimmäinen opettaja. Oppilaita oli 19. Vuonna 1958 Rasinahosta lohkaistiin tontti koulua varten, mutta sitä ei koskaan pystytetty. Koulun oppilasmäärä kävi enimmillään kuudessakymmenessä ja 1958 perustettiin toinen opettajanvirka. Se oli vain väliaikaista, sillä oppilasmäärät alkoivat melkein heti roimasti laskemaan ja lähikouluistakin löytyi tilaa. Viimeiseksi lukuvuodeksi jäi vuodet 1960-1961.
 
 
 
 
 
 
 
HAAPOVAARAN KANSAKOULU
 
 
Haapovaaran kansakoulun historia lähtee liikkeelle vuodesta 1936 asuntolan toimintakertomuksesta. Sekä koulu että oppilasasuntola toimivat vuokratiloissa. Lukuvuonna 1938-1939 Sulo Heikkinen vastasi opettajan tehtävistä, silloin yläkoulussa oli 38 oppilasta. Alakoulu käynnistettiin vuoden 1939 syksyllä. Sota keskeytti koulutoiminnat vuonna 1943 ja sitä päästiin jatkamaan vuoden 1945 lokakuussa.
 
Uusi koulu valmistui asuntoloineen vuonna 1949 ja oppilaita oli ennätykselliset 88. Käytettävissä oleva asuntola oli mitoitettu 40 oppilaalle ja sinne majoitettiin pitkämatkaista lasta. Parhaimmillaan koulussa oli kolme opettajaa ja vuonna 1962 oppilaita oli 92. Tästä huippulukemasta oppilasmäärä alkoi nopeasti alentua. Asuntola lakkautettiin tarpeettomana vuonna 1971 ja kun tultiin 1990-luvulle oppilaita oli kymmenkunta ja vuonna 1993 koulu ei enää avannut oviaan.
 
 
 
 
 
 
 
PESIÖN KANSAKOULU
 
 
Pesiön kansakoulu perustettiin 17.6. 1938 ja opettajaksi saatiin Ilmi Kauppinen. Koulutilat vuokrattiin Pesiön talosta Jooseppi Juntuselta ja asuntolatiloiksi saatiin Lauri Juntusen pirtti. Oppilaita kouluun tuli 41. Koulu alkoi täyttymään lapsista ja toinen opettajan virka saatiin syksyllä 1939. Oppilaspaineen purkamiseksi valtuusto päätti siirtää osan Pesiön koulun oppilaista Piispajärvelle. Lapsia ei sinne voitu siirtää ilman vanhempien tahtoa. Oppilaat jäivät Pesiölle. Lähestyvä ratatyömaa tuli lisäämään paineita Pesiön suunnalla. Vuonna 1940 oppilasmäärä kasvoi 64:ään ja asuntolaan majoitettiin 42 oppilasta. Sota keskeytti toiminnan sekä koulussa että asuntolassa.
 
Uusi koulutalo valmistui Pesiön Kopionniemeen vuonna 1949, oppilaita oli 82 ja opettajia kolme. Uusi koulu antoi tilat myös asuntolalle. Oppilasmäärä saavutti huippunsa vuonna 1964, jolloin koulussa oli 92 oppilasta. Kuljetusten lisääntyminen vaikutti asuntolan olemassaoloon ja se suljettiin vuonna 1963. Peruskouluun tultaessa Pesiön koulussa oli 51 oppilasta ja opettajia kolme. Vuonna 1995 oppilaita oli 51 ja opettajia kolme. Opettajina toimivat Kari Ikonen ja Sirkka Löhönen.
 
 
 
 
 
 
ÄMMÄNSAAREN ALUEEN KOULUT
 
 
Ämmänsaaren (Ruukin) kansakoulu aloitti toimintansa 2.9.1938. Koulutoiminnan alkuvuosista ei ole paljoakaan tietoa, sillä kouluparakki paloi arkistoineen vuonna 1944. Koulun ensimmäisenä opettajana toimi Kerttu Segerberg ja koulupiirissä oli 105 oppivelvollisuusikäistä lasta. Koulumatkat olivat alle kolme kilometriä. Alakoulua ei pidetty, eikä asuntolakaan ollut tarpeen. Omaa koulutaloa ei ollut, vaan koulua yritettiin pitää uittoyhdistyksen Jalonniskan rakennuksissa. Oppilaita oli tuolloin kaikkiaan 65. Lukuvuonna 1943-44 jatkokoulua ei pidetty lainkaan, koska sinne ilmoittautui vain yksi halukas.
 
Syksyllä 1945 koulutyö pääsi alkamaan vasta lokakuussa ja vuonna 1949 koulussa oli kolme opettajaa ja 92 oppilasta. Koulupiiriin kuului Ämmänsaari, Taivalalanen, Kaljuskylä aina Koistilaan saakka, Haukiperä ja Hietakangas. Lastenkoti Betaniasta perustettiin Ruukin koulun rinnakkaisluokka vuonna 1952. Se vaikutti siten, että asuntolan rakentamistarve väheni oleellisesti. Vuonna 1955 koulun nimi vaihtui ja siitä tuli Ämmänsaaren kansakoulu.
 
Uusi koulutalo valmistui vuonna 1950 ja 1957 kouluun arvioitiin tulevan 177 oppilasta, mutta oppilaita tulikin 224. Voimalaitostyö toi paikkakunnille nuoria perheitä. Vuoteen 1962 mennessä majoitusongelmista oli selvitty. Samanaikaisesti asutus Ämmänsaaren ympärillä laajeni ja vuonna 1965 opettajia oli jo kymmenen ja oppilaita 272. 
 
Kunnan sisäinen muuttoliike toi lapsiperheitä kuntakeskukseen, joten lisärakennuksen saaminen kävi välttämättömäksi. Suunnittelutyöhön ryhdyttiin vuonna 1958 ja samana vuonna jouduttiin osa oppilaista siirtämään Alanteen kouluun. Lisärakennus valmistui vuonna 1963 ja siinä vaiheessa opettajia oli yhdeksän ja oppilaita 281. Kolmensadan oppilaan määrä ylitettiin vuonna 1969. Peruskouluun siirryttäessä Ämmänsaaren ala-asteella oli 323 oppilasta ja 12 opettajaa.  
 
                                                                                                                                                                                                                         
                                                                                                                                                                                                                          Alanteen koulu 
 
Alanteen kansakoulun perustaminen tuli tarpeelliseksi oppilasmäärien kasvaessa Kirkonkylällä, Ruukin ja Alavuokin koulupiirien raja-alueilla 1940-luvulla. Koulutilat vuokrattiin Jooseppi Heikkiseltä ja 20.8.1941 aloitti Sanna Laine opettajana niissä tiloissa. Kouluun ilmoittautui 30 poikaa ja 28 tyttöä. Oma asuntolakin oli, mutta sen toiminta jouduttiin lopettamaan seuraavan vuoden huhtikuussa ruuan puutteen takia.
 
Sodan aikana koulutyö keskeytyi useaan kertaan ja asuntolakin oli ajoittain siirtoväen kansoittama. Kesällä 1945 päästiin kuitenkin aloittamaan normaalisti, mutta omaa koulutaloa kaivattiin. Vuonna 1948 kantautui huhuja Ruukin ja Alanteen koulupiirien yhdistämisestä ja se olisi tarkoittanut sitä, että osalle oppilaista koulumatkaa olisi kertynyt 20 kilometriö. Piirejä ei yhdistetty. 1950-luvun puoliväliin mennessä oppilasmäärä laski jyrkästi. Alimmillaan se oli 14 ja syynä oli Betaniassa toimiva pirttikoulu.
 
Kun Betanian pirttikoulu lopetti toimintansa nousi Alanteella oppilasmäärä selvästi. Vuonna 1957 oppilaita oli Alanteella 83 ja toinen opettajanvirka oli tarpeen. Samana vuonna pitkän odottelun jälkeen päästiin omaan koulutaloon. Laajimmillaan koulu oli opettaja Heikki P. Tiaisen aikaan vuonna 1963, opettajia oli neljä ja oppilaita 113.
Peruskouluun siirryttäessä oppilaita oli 50 ja vuonna 1995 oli 45 oppilasta. Opettajina toimivat Eero ja Marita Kuokkanen.
 
 
                                                                                                                                                                                                                               
                                                                                                                                                                                                                              Pesiönlahden koulu
                                                                                                                                                               
Pesiönlahden kansakoulu aloitti toimintansa 29.9 1953. Siihen saakka koulua oli käyty Laajan ja Pesiön kouluissa. Lasten koulumatkat olivat kuitenkin pitkiä, joten oma koulu oli tarpeen. Koulunkäynti aloitettiin Kerälässä Heikki Heikkiseltä vuokratussa pirtissä. Ensimmäisenä opettajana oli Kirsti Landen ja Artturi Romppaisesta tehtiin veistonopettaja. Oppilaita tuli kouluun 14 ja vuonna 1954 päästiin väljempiin, Kalle Keräseltä vuokrattuihin tiloihin ja opettajaksi valittiin Eine Heikkinen. Koulu muuttui kaksiopettajaiseksi vuoden 1957 syksyllä, jolloin oppilaita oli 57.
 
Pesiönlahti sai oman koulutalonsa 1959 ja kuudenkymmenen oppilaan määrä ylitettiin. Seuraavina vuosina oppilasmäärä vaihteli suuresti ja lukuvuonna 1972-73 oppilaita oli vain 20 ja koulun tulevaisuus oli vaakalaudalla. Ämmänsaaren taajama toi kuitenkin lisää lapsia kouluun ja Siikarannan alueen toi uusia koululaisia Pesiönlahdelle. Lukuvuosi 1975-76 oli ennätyksellinen ja seuraavat kaksi vuotta koulu toimi kolmiopettajaisena. Vuonna 1994 oppilaita oli 55 ja opettajina toimivat Tauno Juntunen, Laina Hietajärvi ja Sonja Juntunen.                               
 
 
Haukiperän (Betanian) kansakoulu on erikoinen ilmestys Suomussalmen koulujen joukossa. Erikoista siinä oli se, ettei koululla ollut omaa piiriä, eikä myöskään alueellista johtokuntaa. Kansakoululautakunta hoiti johtokunnan tehtäviä. Lastenkodin johtaja Irja Itkonen toimi koulun johtajana ja koulu oli tarkoitettu eräänlaiseksi paineen tasaajaksi Alanteen ja Ruukin välille. Osa koulun lapsista oli lastenkodin lapsia ja koulu toimi kaksiopettajaisena. Enimmillään oppilaita oli 50 ja kun vuonna 1957 Alanteen koulu siirtyi nykyiselle paikalle, loppui Haukiperän kansakoulun toiminta.
 
 
 
AHJOLAN KANSAKOULU
 
 
Ahjolan kansakoulua Hiltusenvaarassa pidettiin jo 1930-luvun lopulla, mutta päärakennus tuhoutui tulipalossa ja samalla tuhoutuivat koulun asiakirjat. Vanhin säilynyt pöytäkirja on vuodelta 1945. Tulen tuhottua koulutalon johtokunta vuokrasi 1947 uudet koulutilat Ilmari Räisäseltä ja vuonna 1948 oppilaita kertyi 81. Lapsia sijoitettiin asuntolaan 30. Koulu toimi kaksiopettajaisena, mutta pian oli kolmaskin opettaja tarpeen. Se saatiinkiin vuonna 1949 ja vuotta aiemmin valmistuivat omat koulutilat. Asuntolaan tuli kymmenen huonetta ja sinne majoitettiin 47 oppilasta.
 
Koulu toimi laajimmillaan 1950-luvulla, jolloin koulupiirissä oli 90 oppilasta ja asuntolaan oli majoitettu 50 oppilasta. Oppilasmäärän osalta huippu oli nyt saavutettu ja tultaessa 1960-luvun puoleenväliin oppilaita oli 50. Samoihin aikoihin kun oppilasmäärät vähenivät, valtasi koulussa jonkinasteinen vallattomuuden ja ilkivallan aalto, mutta ponnekkaalla toiminnalla epäjärjestys saatiin kuitenkin hoidetuksi.
 
Asuntola lakkautettiin tarpeettomana vuonna 1962 ja peruskouluun tultaessa oppilaita löytyi vielä 30, mutta vuoteen 1980 mennessä oppilasmäärä oli pudonnut 16:ta. Kymmenen vuoden kuluttua oppilaita oli vain yhdeksän ja koulu lakkautettiin yksiopettajaisena vuonna 1991. Kaarlo Kallunki toimi viimeisenä opettajana.
 
 
 
 KORPELAN (JOKELAN) KANSAKOULU
 
Korpelan kansakoulu aloitti Jokelan kouluna 1.8.1939. Opettajana toimi Oskari Heikkiseltä vuokratuissa tiloissa Leo Meripirtti ja oppilaita oli 15 alakoulussa ja 18 yläkoulussa. Koulun toiminta keskeytyi heti alkuunsa, koska opettaja Meripirtti joutui ylimääräisiin kertausharjoituksiin, eikä viransijaista palkattu. Seuraavana vuonna oppilaita ollessa 40, palkattiin sijainen. Hän oli Impi Moilanen, mutta kevätlukukaudella hänen keskeytyi, sodan vuoksi. Koulunkäynti olikin sotavuosina repaleista.
 
Vuonna 1945 päästiin kuitenkin koulu aloittamaan ja oppilaita oli alakoulussa 5 ja yläkoulussa 25 sekä jatkokoulussa 1. Tilanne oli vaikea, sillä esimerkiksi jalkinepula näkyi oppilaiden koulusta pois jäämisenä ja tilannetta pyrittiin parantamaan avustuksilla. Asuntolaakaan ei ollut ja hankalien matkojen päässä olevia pyrittiin majoittamaan lähitaloihin. Koulun sijaintia pidettiin epäedullisena ja sitä ehdotettiin siirrettäväksi Alangon pirttiin. Valtuusto ostikin mainitut tilat koulukäyttöön vuonna 1948.
 
Korpelassa heräteltiin toiveita uudesta koulurakennuksesta vuonna 1949, jolloin johtokunta esitti uuden koulurakennuksen pystyttämistä asianmukaisine tiloineen. Sitä ei kuitenkaan silloin saatu, sillä se rakennettiin vasta vuonna 1963, jolloin saatiin toinen opettajanvirka. Oppilasmäärä oli kasvanut 52:een.  Vähitellen alkoi oppilasmäärät laskea ja peruskouluun siirryttäessä oppilaita oli 17 ja koulu toimi kaksiopettajaisena. Vuonna 1994 oppilaita oli 20 ja opettajia oli kaksi, Raili Seppänen ja Ahti Niemi.
 
 
 
 
KUUSELAN KANSAKOULU
 
Kuuselassa koulunpito aloitettiin Pärsämön Kiviniemessä 1.10.1934, jonka jälkeen koulu pian siirtyi Kuuselaan. Vuonna 1938 opetusta antoivat Eelis ja Helmi Pulkkinen ja jatkokoulun hoiti Helmi Lahtinen. Alakoulussa oli 17 oppilasta ja yläkoulussa 36 sekä jatkoluokalta löytyi 17 oppilasta. Koulua pidettiin Antti Manniselta ja Aate Tauriaiselta vuokratuissa tiloissa. Asuntola oli toiminnassa jo vuoden 1938 syksyllä.
 
Vuonna 1943 Kiviniemen koulu muuttui virallisesti Kuuselan kouluksi, mutta koulua ei juurikaan käyty sota-aikana ja syynä siihen oli muun muassa evakuointimääräykset. Sotien jälkeen vuonna 1948 Kuuselan koulussa kävi 51 oppilasta ja ajoittain tarvittiin kolme opettajaa. Oma koulutalo saatiinkin vuonna 1950 asuntoloineen ja vuonna 1958 oli koulussa 45 oppilasta.
 
Koulun kannalta vuosi 1966 koitui ratkaisun vuodeksi. Oppilasmäärä laski 22:een ja ennustettu suunta oli edelleen aleneva. Niinpä Kuuselan koulu lakkautettiin ja se näki viimeisen toimivan päivänsä 31.7.1967.  Yhtenä tärkeänä syynä oli vähitellen valmistuva tieverkosto ja sitä mukaan kulkumahdollisuuksien paraneminen. Oppilaat siirtyivät Kiannan, Myllylahden ja Ruhtinansalmen kouluihin.
 
 
 
NÄÄTÄLÄN KANSAKOULU                                                                                                      
                                                                                                                                                                                                                  Näätälän koulu                           
 
Näätälän kansakoulupiirin lapsille avautui opintie 1.9.1939 Antti Heikkiseltä Perälän talosta vuokratusta tilasta. Opettajana toimi Aila Kärkkäinen. Asuntolaakin tarvittiin ja ne saatiin vuokrattua Joona Heikkiseltä. Oppilasmäärän kasvu edellytti toista opettajaa ja seuraava lukuvuosi aloitettiin kahden opettajan voimin. Koulun johtokunta joutui kamppailemaan vuonna 1941 toisesta opettajanvirasta, oppilasmäärän ollessa 40.
 
Sotien jälkeen, helmikuussa 1945, koulun johtokunta joutui toteamaan, ettei koulukeittolaa voitu pitää. Syynä oli peruselintarvikkeiden saannin vaikeus. Tämän lisäksi asuntolakaan ei toiminut ja seuraavana syksynä vuonna 1946 saatiin asuntolatilat vuokrattua Antti Keräsen talosta, jonne majoitettiin 20 oppilasta.
 
Oman koulutalon tarve ilmenee ensimmäisen kerran vuonna 1947, jolloin oppilaita oli 49 ja heistä 20 oli asuntolassa. Uuden koulutalon rakennustyö käynnistyi Riihelässä, mutta se keskeytyi joksikin aikaa. Vuonna 1952 huomattiin, ettei kustannusarvio ollut riittävä. Koulutalo valmistui vuonna 1954 ja uuteen kouluun tuli 63 oppilasta, joista asuntolaan majoittui 23 oppilasta.
 
Vuonna 1955 koulu muuttui kolmiopettajaiseksi ja oppilasmäärä oli suurimmillaan 1958, jolloin koulua kävi 101 oppilasta. Osa oppilaista sijoitettiin kirkonkylän kouluun. Vuonna 1963 asuntolatoiminnan ylläpitäminen katsottiin tarpeettomaksi, sillä säännöllinen linja-autoliikenne mahdollisti kuljetusten aloittamisen. Joillakin oppilailla oli linja-autoliikenteestä huolimatta tarvetta asuntolamajoitukseen, joten sitä annettiin 1970-luvulle saakka.
 
Peruskouluun tultaessa oppilasmäärä laski 24:ään ja opettajia tarvittiin kaksi. Vuonna 1994 oppilaita oli 26 ja opettajina toimivat Arto Möttönen ja Kaisa Tolonen. 
 
 
SAKARAN KANSAKOULU
 
Sakaran kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1940 yläkouluna. Oppilaita oli 32 ja opettajana toimi Kasperi Anttosen talossa vuokratuissa tiloissa Yrjö Vuorialho. Alakoulu oli yhteinen Kerälän koulupiirin kanssa. Oman koulutalon rakentaminen pantiin vireille 29.4.1945. Kunnassa oli noihin aikoihin rankka koulujen rakentamisohjelma meneillään, jossa piti viidessä vuodessa rakentaa 23 koulutaloa. Johtokunta yritti omalta osaltaan kiiruhtaa asiaa lupaamalla ajamaan soraa korvauksetta tontille.
 
Rakennustyö kuitenkin viivästyi ja uusiin ajanmukaisiin tiloihin päästiin vasta vuonna 1950. Se kuitenkin ratkaisi tilaongelmat, vaikka oppilaita olikin melkoisesti. Suurimmillaan oppilasmäärä käväisi lukuvuonna 1954-55, jolloin koululaisia oli 72 ja opettajia kaksi. Koko 1960-luvun oppilasmäärä pysytteli 50:n pinnassa, mutta peruskouluun tultaessa se kuitenkin nopeasti laski, jolloin tultiin lähelle kahtakymmentä. Lukuvuonna 1974-75 oppilasmäärä pääsi tipahtamaan neljääntoista, mutta vuonna 1994 se kipusi 22 oppilaaseen jolloin opettajina toimivat Marja Huovinen ja Martti Keränen. 
 
 
 
 
 
 
SAARIJÄRVEN KANSAKOULU 
 
Saarijärven kansakoulu on merkitty johtokunnan pöytäkirjaan perustetuksi 25.3.1941. Sotavuosien takia, ehjään ja kokonaiseen lukuvuoteen päästiin vasta vuonna 1945 Alatalosta vuokratuissa tiloissa. Opettajana toimi Hanna Moilanen.
Koulun paikka jo puhutti vuoden 1945 keväällä, sillä se olisi haluttu siirtää Pitkäänniemeen. Toiminta kuitenkin jatkui edelleen Alatalossa.
 
Johtokunta alkoi kaavailemaan koulun rakentamista ja vuonna 1948 valtuusto päätti ostaa Kalle Juntuselta Alatalon tilasta 2,5 hehtaarin maata koulutontiksi. Koulutalo valmistui vuonna 1952 ja samalla koulu muuttui kaksiopettajaiseksi, oppilaita ollen 34. Oppilasmäärä oli korkeimmillaan vuonna 1964, jolloin heitä oli 65. Koulukuljetusten tuleminen lopettivat aikanaan majoitusongelmat. Peruskouluun mentiin 33 oppilaan ja kahden opettajan, Asko ja Pirkko Hietalan, voimin. Vuonna 1990 oppilaita löytyi vain 12 ja koulu sulki ovensa 1993.
 
 
 
 
 
PERANGAN KANSAKOULU
 
Perangan kansakoulupiiri muodostettii Pyhäkylän, Piispajärven ja Selkoskylän kulmaukseen vuonna 1945. Anja Venäläinen oli koulun ensimmäinen opettaja ja koulutilat sijoitettiin Jukka Räisäsen omistamaan Louhelan taloon. Vuonna 1947 saatiin toinen opettajanvirka ja silloin alakoulu sijoitettiin Paavo Tauriaiselta vuokrattuun huoneeseen. Alakouluun tuli kahdeksan oppilasta ja yläkoulussa oli 28 oppilasta. Asuntolan tilat saatiin Hannes Kemppaiselta, ja sinne sijoitettii 7 alakoulun ja 19 yläkoulun oppilasta.
 
Koulutontti ostettiin J.H. Kemppaiselta vuonna 1947 ja omat tilat valmistuivat vuonna 1950. Oppilaita oli tuolloin 54 ja asuntolamajoituksen sai 35. Koulu täyttyi oppilaista ja johtokunta oli pian harvinaislaatuisen ongelman edessä: kuinka saataisiin oppilasmäärä alennetuksi siedettäviin rajoihin. Vieraspiiriläiset, joista suurin osa oli Pyhäkylästä, siirrettiin Piston koululle, Taivalkosken koulupiiriin.
 
Koulukuljetukset alkoivat vuonna 1958 ja niihin liittyvillä järjestelyillä saatiin oppilasmäärä pudotettua alle 50:n ja asuntolaan majoitettujen määrä laski siedettävään lukuun 40. Vuonna 1960 oppilaita oli jo 70. Kylässä oli voimakasta kulttuuriharrastusta ja nuorisoseura toimi. Kohta puuttui kuitenkin peliin ja koulu paloi vuonna 1964, mutta onneksi asuntolarakennus säästyi. Ylä- ja alaluokkaa alettiin pitämään niissä tiloissa.
 
Johtokunta ponnisteli uuden koulutalon saamiseksi. Se perusteli uuden koulutalon välttämättömyyttä oppilasennusteilla. Pyrittiin osoittamaan, että vielä vuonna 1971 oppilaita olisi yli 40, mutta siinä ei huomioitu muuttoliikkeen aiheuttamia vaikutuksia. Uutta koulutaloa ei siis koskaan rakennettu, vaan eteenpäin mentiin koulukuljetuksia kehittämällä ja saattoavustuksilla. Asuntolaan voitiin majoittaa muutama pitkänmatkalainen. Asuntolan toiminta kuitenkin lakkasi vuonna 1966 ja koulun sulki ovensa jo seuraavana vuonna. Oppilaat siirrettiin lähipiirien kouluihin ja asuntola muutettiin kesäsiirtola- ja kurssikeskukseksi.
 
 
 
 
 
RAATTEEN KANSAKOULU
 
Raate sai kansakoulun vuonna 1945, mutta sitä ennenkin oli opetusta annettu. Haukilan Kukkuma oli tarjonnut Raatteen kylän kouluikäisille lapsille opetusta vuodesta 1932. Pitkät koulumatkat ja majoituksen puuttuminen tekivät Raatteen koulun perustamisen tarpeelliseksi. Alun perin koulu aiottiin sijoittaa puolustusvoimilta ostettavaan parakkiin ja paikka olisi ollut Aukea-ahossa. Parakkia ei kuitenkaan saatu, ja niin koulutilat vuokrattiin Väinö Juntuselta. Alakouluun tuli 10 oppilasta, yläkouluun 18 oppilasta ja jatkokouluun 5 oppilasta. Opettajaksi valittiin Terttu Westman.
 
Tieto Raatteen koulun asuntolasta tuli tarkastaja Paasikalliolle yllätyksenä, sillä kansakoulupiirien jakopäätöksen mukaan Raatteessa ei yksinkertaisesti voinut olla oppilasasuntolaa, vaikka lukukausi-ilmoitus toista väitti. Mikäli Raatteessa toimi asuntola, oli asia käsiteltävä perusteellisesti kuntaa ja kouluhallitusta myöten. Tarkastaja ilmoitti myös vahvat epäilyksensä tulevan koulupaikan sopivuudesta.
 
Asia kuitenkin selvisi ja Raatteen Parvavaaraan valmistui oma koulutalo vuonna 1952 ja samalla koulu sai toisen opettajanviran. Oppilaita oli tuolloin 43 ja vuonna 1960 koulukkaita oli 54. Oppilasasuntola toimi tähän saakka koulukotityyppisenä ja oppilasasuntolaksi se muutettiin vuonna 1954.
 
Opettajakunta vaihtui tiuhaan Raatteen koulussa, mutta oppilasmäärä pysytteli kuitenkin pitkään neljänkymmenen tuntumassa. Asuntolatoiminta jatkui vuoteen 1963 saakka. Yhteiskuljetukset alkoivat olla päivän muotisana. Peruskouluun siirryttäessä koulu toimi kaksiopettajaisena, jolloin oppilaista löytyi vielä 22, mutta oppilasmäärä aleni edelleen. Lopulta vuonna 1992 Raatteen koulu sulki ovensa yksiopettajaisena. Oppilaat siirtyivät läheiseen Haukilan kouluun, opettaja Markku Klemetti siirtyi Näljänkään.
 
 
 
 
VÄÄKIÖN KANSAKOULU                                                                                                             
                                                                                                                                                                                                                          Vääkiön koulu
 
Vääkiössä koulunpito aloitettiin Hiitolassa vuonna 1945. Tarpeelliset tilat oli vuokrattu Jaakko Väisäseltä. Koulunpitoa jatkettiin Hiitolassa vuoteen 1954 saakka. Oman koulutalon rakentamista lähdettiin virallisesti ajamaan 17.2 1946. Paikan suhteen oltiin valmiita vaihtamaan Hiitola Vääkiönvaaraan, joka oli keskeisemmällä paikalla. Asia jäi kytemään.
 
Koulu jatkoi Hiitolassa, mutta toinen opettajanvirka oli nyt tarpeen. Oppilasmäärä lähenteli vuonna 1950 seitsemääkymmentä ja vuonna 1954 tarvittiin jo kolmaskin opettaja. Vuotta myöhemmin opettajia oli jo neljä ja oppilaita yli sata. Kasvu oli hurjaa ja siihen vaikutti lähettyvillä oleva ratatyömaa, joka toi kouluun lisää oppilaita. Huippulukema saavutettiin vuonna 1959, jolloin oppilaita oli 138.
 
Omaan koulutaloon päästiin vuonna 1954 ja samalla otettiin asuntola käyttöön. Parhaina majoituskausina asuntolaan mahdutettiin yli 60 lasta. Vaikka talo olikin moderni, niin se ei kaikin puolin toiminut odotetusti. Ongelmia muodostivat sähkö- ja talotekniikkaan liittyvät viat. Ongelmia oli myös oppilailla; koulupinnaukset ja häiriötapaukset vaativat johtokunnalta aikaa ja asioihin perehtymistä.
 
Vähitellen saatiin koulunkäynti luonnistumaan, mutta oppilasmäärä alkoi kuitenkin alentua. Vuonna 1963 lakkautettiin neljäs opettanvirka ja vuonna 1972 asuntola autioitui. Peruskouluun siirryttäessä oppilasmäärä oli pudonnut 39:ään. Opettajia oli kolme. Vuonna 1994 oppilaita oli 23 ja opettajia oli kaksi, Rauno Kärnä ja Tuulikki Seppänen. 
 
 
 
 
 
 
 
KUURTOLAN KANSAKOULU
 
Kuurtolan kansakoulun toiminta alkoi sodan jälkeisissä olosuhteissa. Alakoulu aloitettiin 20.8.1945 ja yläkoulu lokakuussa Edvin Moilaselta vuokrattuihin tiloihin. Oppilaita oli ensimmäisenä lukuvuotena 24 ja piirissä kaiken kaikkiaan 34 oppivelvollista. Seuraavana vuonna koulu toimi kokeilukouluna ja siellä käytettiin kokeilutoimikunnan lähettämiä ohjelmia.
 
Asuntolaa ei ollut, vaikka sitä anottiin, se jäi saamatta. Puolenkymmentä oppilasta majoitettiin lähitaloihin. Kevätlukukakudella 1955 koulussa oli 55 oppilasta ja syksyllä saatiinkin toinen opettajanvirka. Tosin silloin oppilasmäärä laski 39:ään. Oma koulurakennus saatiin vuonna 1957 ja tilat olivat ajanmukaiset, asuntola sen sijaan puuttui. Vaikka johtokunta perusteli asuntolan tarvetta, se jäi rakentamatta. Kunnassa perusteltiin lähinnä sillä, että asia tullaan hoitamaan jatkossa koulukuljetuksilla. Tuolloin koulussa oli 44 oppilasta. Parhaina vuosina se meni yli viidenkymmenen.
Koulun kohtalo sinetöityi kuitenkin vuonna 1973 ja viimeisenä opettajana toimi Pekka Syvävirta.
 
 
 
 
 
 
HOSSAN PIRTTIKOULU
 
Hossan kansakoulu sai alkunsa 22.9.1946 pidetyssä johtokunnan kokouksessa. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Matti-Veikko Koistinen ja koulutilat vuokrattiin Hossanpirtti Juho Kustaa Oikariselta. Ensimmäisenä lukuvuonna koulua kävi 16 oppilasta, joista yksi tuli Kuusamon puolelta.
 
Monien vaiheiden jälkeen koulupaikka vaihtui ja mentiin Hautalaan. Yksi merkittävä syy siirtoon oli työrauhan puuttuminen. Oppilaiden koulumatkat kuitenkin lyhenivät huomattavasti ja seuraavana vuonna oppilaita oli 27. Vuonna 1949 ryhdyttiin miettimään oman koulutalon rakentamista. Paikkakin katsottiin valmiiksi, mutta omaa koulutaloa Hossa ei saanut. Vuosi 1958 sinetöi Hossan Pirttikoulun kohtalon, se lakkautettiin. Oppilaita oli 18, joista osa siirtyi Teerirannan kouluun.
 
 
 
 
 
 
LINNAN KANSAKOULU
 
Linnan kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1947. Koulun opettajaksi Keträvaarasta Jaakko Toloselta vuokrattuihin tiloihin tuli Martti Manner. Ensimmäisenä lukuvuonna oppilaita kertyi 29 ja Keträn pirtti alkoi käydä ahtaaksi, eikä asuntolatilojakaan ollut. Omaa koulurakennusta ryhdyttiin puuhaamaan välittömästi, mutta sopivaa paikkaa ei löytynyt.
 
Linnan koulupiiri levittäytyi nauhamaisesti Kiantajärven pohjoispäästä Karilaan saakka, joten oli vaikea löytää koulutalolle sellainen paikka, joka olisi tyydyttänyt kaikkien toiveet. Ehdotuksia tuli paljon ja kriteerinä paikalle olivat veden läheisyys, paikan terveydellinen asema ja talojen läheisyys. Tammikuussa 1950 rakennuspiirustukset periaatteessa hyväksyttiin; koulu saisi paikkansa Keträvaarassa.
 
Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja monien jatkopyyntöjen, yhteydenottojen, oppilasennusteiden, piirikokousten jälkeen valtuusto ratkaisi asian 29.6.1959 niin, että Linnan kansakoulupiiri yhdistettiin Kiantaan. Päätöksessä todettiin muun muassa, ettei Linnan kansakoulupiirin oppilasmäärä tule riittämään kaksiopettajaiseksi kouluksi. Tämä tiesi sitä, ettei Linna saanut omaa koulutaloaan, vaan koulun ainoa opettaja siirrettiin lasten kanssa Kiannan kouluun.
 
 
 
 
 
 
PAUKUTTAJAN KANSAKOULU 1954-1958
 
Paukuttajassa käytiin koulua vain neljä vuotta ja koulu sijoittui Ruhtinansalmen ja Kuuselan koulupiirien väliin. Aukusti Käkelä oli ensimmäinen opettaja ja oppilasmäärä oli ensimmäisenä toimintavuotena 27, kuten neljänä seuraavanakin vuotena. Koulutilat oli vuokrattu Paukuttajasta. Vuonna 1955 lähdettiin tunnustelemaan oman koulun ja mahdollisesti asuntolan rakentamismahdollisuuksia. Koulupiirirajoja haluttiin liikutella ja kun oppilaspula alkoi olla näköpiirissä, haluttiin oppilaita Kuuselan koulupiiristä Toravaaran Kaikolehtoa myöten. Piirirajan siirto olisi turvannut oppilasmäärän vuosiksi eteenpäin, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut. Paukuttajan koulu sulki ovensa vuoden 1958 keväällä ja piiri liitettiin Ruhtinansalmeen.
 
 
 
 
 
 
JAAPPAAN KANSAKOULU
 
Jaappaan kansakoulu toimi vuosina 1955-1960 ja koulu oli tarkoitettu Alajärven ja Kuurtolan kansakoulujen oppilaspaineen tasaajaksi. Kysymyksessä oli supistettu koulu. Koulun ensimmäisenä opettajana toimi Kaarlo Vimpari ja koulua käytiin Jaappaan talossa. Vuonna 1957 kansakouluntarkastaja Lauri Vesterinen havaitsi, että koulu oli laiton, sillä kansakoululaki ei tuntenut tilannetta, jossa sivukouluja voisi olla sellaisessa piirissä, missä jo ennestään on täydellinen kansakoulu. Niinpä Jaappaaseen jouduttiin perustamaan pariksi vuodeksi oma koulupiiri. Tämä muodostettiin Kuurtolan ja Alajärven koulupiirien reunaosista. Oma koulutalokin kävi mielessä, mutta kahdenkymmenen päällä keikkuva oppilasmäärä ei vaikuttanut hyvältä perusteelta. Hanke hautautuikin omaan mahdottomuuteensa ja oppilaat siirrettiin Alajärven kouluun.
 
 
 
 
 
 
 
PURAKSEN KANSAKOULU
 
Puraksen kansakoulu oli viimeinen ja samalla lyhytikäisin kuntaa perustetuista kansakouluista. Sen toiminta kesti vain kaksi vuotta ja koulu pysyi koko toiminta-ajan supistettuna. Koulun opettajana toimi Sirkka Kaltiala ja Aukusti Kinnunen hoiti veiston opetuksen. Koulutilat vuokrattiin Oskari Kinnusen perikunnalta. Asuntolaa ei perustettu ja oppilaiden koulumatkat olivat pisimmillään kahdeksan kilometriä. Muutamia pitkänmatkalaisia majoitettiin koulun lähelle. Puraksessa ei ollut omaa koulupiiriä eikä omaa koulutaloa. Eikä näitä myöskään koskaan rakennettu, vaikka 30.3.1958 käynnistettiin toimenpiteitä koulutalon saamiseksi. Esitystä perusteltiin oppilasmäärän kasvulla ja asutuksen lisääntymisellä. Koulukuljetukset Haukilaan veivät pidemmän korren, joten Puraksen koulun elinkaareksi jäi 1.8.1956-31.7.1958 välinen aika.                                                                                                                                         
                                                                                                                                                                                                                                                    
 
                                                                                                                                                        kyläkoulut tänään